Hurr! Automatka kohti Nummelassa sijaitsevaa Luksia-koulua ja sen eläintenkouluttajien koulutusyksikköä starttaa. Yksikön opettaja Lotta Vihtonen on kutsunut Viiksikon kyläreissulle opettamaan eläintenkouluttajaopiskeljoita ja näin pentujen sosiaalistamisputki saa taas hyvää jatkoa. Pennut ovat aivan hipihiljaa unessa kantoboksissaan ja malliopettajasetä Okra todellakin osaa hommansa hiljaisena matkaajana. Yhtäkään vahinkopissaa ei taaskaan tule ajomatkan aikana boksiin, ei mennessä eikä tullessa. Wau sanon minä – rinta rottingilla.Aamusella pennut leikkivät innoissaan kissalan lattialla olevissa bokseissa, joten boksit todella ovat näillekivoja turvapaikkoja, joilla myös matkataan kaikkiin kivoihin huvipuistoihin.
Kannan ensin sisään huoneen rauhallisimpaan nurkkaan kissojen vessan, vesikupin, tuttuja leluja ja levitän oman takkini (tutut tuoksut mukanaan) lattialle. Näiden kaikkien eteen (vesikuppi kylläkin kauempana hiekasta toki) nostan Okran sekä tosiena pentujen boksin. Avaan ensin Okran luukun, jotta se voi näyttää rohkeudessa mallia kakaralaumalle. Häntä pystyssä Okra tepasteleekin pitkin lattioita – ja pöytiä. Pikkuviiksiset lähtevät nekin reippaina liikkeille, toki ensin pöytien alle, jossa turvallisempaa. Mutta ei aikaakaan, kun tirpat ovat tutkimassa lattialla istuvaa opiskelijaporukkaa. Opiskelijoita on etukäteen ohjeistettu olemaan suht paikaallaan eli välttämään yllättäviä liikkeitä, jotta kisut eivät vain säikähtäisi mitään. Oppilailla on tuomiani kissanleluja keitettyjä luomulihan palasia, joita antaa pikkuisille. Nirpsukat innostuvat pian liikkuvista leluista ja moni myös lihanpaloista. Osa kiipeilee ihmisten syliinkin leikkiessään ja rallaa pitkin lattioita juoksujalkaa.
Kun yksi oppilas yhtäkkisesti liikkuu paikaltaan, pikkuiset kulkevat kaikki samaan turvallisimpaan nurkkaan pälyillen. Pian ne huomaavat, että vaaraa ei ollutkaan, ja jatkavat leikkejään. “Vaara” tuli siitä, että Okra oli löytänyt vahingossa lattialle unohtuneen, käytetyn kissanvessan, jossa ei kuitenkaan ollut hiekkaa. Okra merkkasi boksiin ja pissaa meni seinällekin. Vieras paikka ja vieraan kissan tuoksut, ei ihme, että Okralle tuli tarve jättää sinne myös oma puumerkkinsä. Oppilas liikkui hakeakseen pesuainetta, ja tämä yllättävän nopeatahtinen ihmisen liike oli tässä vaiheessa vielä jänskää näille noin yhdeksänviikkoisille nassikoille. Sosiaalistamisessa tärkeää on edetä yksilön ehdoilla ja saada tilanteista positiivisia, joten siksi muokkaamme ihmisten liikettä vielä pieniksi. Toisaalta ei ole hyvä olla outoja suolapatsaitakaan, vaan puhua normaalisti ja liikkua pienesti kyllä.
Tunti alkaa lähestyä loppuaan, joten nostelen kisumisut yksi kerrallaan ensin vessalaatikkoon ja sieltä boksiin. Vessassa on kyllä käyty jäljistä päätellen, mutta haluan vielä lopputarkastaa, josko jollekin olisi jäänyt hätä. Ei ole. Laittaessani yhtä kisua boksiin toiset yrittävät karata, mikä on hyvä merkki siitä, että pienillä on ollut kivaa tässäkin paikassa. Kotimatkalla boksissa on taas hipihiljaista. Soitan ajomatkalla bluetoothin avulla vielä toiseen vastaavaan koulutusyksikköön eli Amieduun, jonne olen menossa luennoimaan kissojen kouluttamisesta seuraavana maanantaina. Saan sovittua, että muksut matkaavat mukanani sinnekin sosiaalistumaan. Mutta tuota ennen ne viettävät useamman päivän ihan vain kotona, jotta pikkuiset eivät kuormitu.
HOIVATOIMET RUTIINEINA MUKAVIKSI
Kotona pienet ahmivat hurjasti ruokaa – matkailu tekee aina nälkäiseksi. Ruokailun jälkeen on vielä hyvä ottaa pienet painit ennen päiväunia.
Muutoin päiväämme on kuulunut taas uusien esineiden esittelyä kissalassa kuten uuden karvalelun ja laatikoiden. Niitä pidetään sylissä ja harjoitellaan päivittäin pieniä hoivatoimia kuten korvien ja hampaitten katsomista. Hmm, harjaamisen treenaaminen on vielä uupunut, samoin kuin rokotuspiikin esiasteiden harjoittelu. Näitä pitääkin treenailla ensi viikolla ahkerasti, mutta pienissä paloissa mukavaksi. Kolmen kuukauden iässähän pikkuiset menevät sitten tehosterokotuksiin, joten on hyvä harjoitella hoitotoimia etukäteen mukaviksi sekä tutustua jo edeltäkäsin eläinlääkäriasemaan. Tuttua eläinlääkäriasemaa onkin jo kysytty tätä kaikkea silmällä pitäen.
Pienet ovat myös tovin olohuoneessamme jälleen koiriemme parissa. Parsonrusselimmekin malttaa jo hieman paremmin katsella pikkuisia, mutta ei sitä voi vielä vapaaksi laskea temmeltämään pienten luo. Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, pienin askelin eteenpäin, niin hyvää tulee tässä asiassa.