Minulla Miiralla on missio käyttää kaikki pentusemme jo etukäteen vierailulla tulevissa kodeissaan. Pentujen ottajat ovat toki käyneet meilläkin kylässä, mutta helpompaa niiden on asettua sitten joulun tietämillä taloksi, kun paikka ja ihmiset siellä ovat jo tuttuja. Sunnuntaina 25.11. vierailimmekin Sisar Hento Valkoisen ottajan eli Moonan kotona Helsingin puolella. Pennut taas superisti matkustivat hiljaa bokseissa ja kuljetimme ne pikkupakkasessa sisään lakanoiden sisään boksit peiteltynä. Näin tuuli ei päässyt puhkumaan pahasti bokseihin ja pentujen vielä hentoisiin keuhkoihin.
Pennut lähtivät hippasille bokseista, kokeilivat kiipeilypuuta, kapusivat ikkunalaudoille ja huu, sieltähän lytyikin uusi asia: ohimenevä liikenne! Hoitokotinsa ikkunoista näkyy vain kauemoana siintävä hiljainen tie eli pennut eivät oikein näe vielä ohikulkijoita. Täällä Moonan asunnossa menee kadulla kaiken aikaa ohi busseja, autoja, jalankulkijoita, pyöriä, koiranulkoiluttajia – ja keväämmällä toki myös Moona ja puolisonsa kissojaan valjaissa ulkoiluttaen. Pennut katsoivat silmät tarkkoina liikennettä.
Moona oli jo tehnyt hyvää työtä suunnitellen ja selvitellen, mitkä hänen kasveistaan ovat myrkyllisiä ja täytyy lahjoittaa pois. Kisut olivatkin jo hampaat ojossa menossa nauttimaan muutamaa kasvia ja saimme nostella ne sieltä pois. Myrkyllisyys todella kannattaa selvittää huolella kissaa ottaessa ja esimerkiksi ripustaa amppeleihin tällaiset kasvit. Mietimme myös yhdessä kiipeilypinta-alan lisäämistä kiipeilypuiden, tasojen, hyllykön päälle pääsemisen kautta. Moona oli jo hankkinut varrellisia lelujakin, joista pennut toki tykkäsivät. Reissussa oli mukana myös Filosofi-kisun eli pitkäkarvaisemman pörriäiskissan ottaja Ansku. Juttelimme siitä, kuinka eläimelle oma lajikumppani on tärkeä asia. Lajikumppani voi tarjota hurjasti elämään viihdykettä ja turvaa ja huoltajalleen vähemmän huonon omantunnon omiin menoihin mennessään – kissa kun ei jääkään asuntoon yksin. Vierottaminen emostakaan ei ole sitten niin paha asia, kun oma sisko tai perheessä jo oleva ystävällinen kissa olisi tukena ja turvana. Anskulla on jo yksi nuori kissa, josta toivotaan Filosofille (työnimi huom) kumppania toki. Moona puhui illan aikana puolisolleen toisenkin pennun ottamisesta ja siiis niiiiiin mahtavaa, puolisokin lämpeni ja sekä valkoinen kisu että ruskearaitainen tyttö saavat molemmat muuttaa saman katon alle. Me itse Simon kanssahan pidämme kaksi pennuista eli raitapaitaisen vauhtiveikon, pesueen ainoan kollin ja minä siis Terrierin (työnimi huom), joka käveli sydämeeni jo heti ensimmäisinä päivinään meillä.
Illalla kotosalla pidimme kisuja olohuoneessamme sekä seurustelemassa koiriemme kanssa että myäs pölynimuriin tutustuen. Imuri oli jo ollut samassa tilassa äänettömänä aiempina päivinä, mutta nyt laitoimme sen päälle ja hieman työntelinkin sitä. Pikkuiset päät katselivat vehjettä heiman kauempaa ihmeissään ja kun laite oli paikallaan, pienet tulivat lähemmäskin ihmettelemään. Leikitin pieniä huiskalelulla imurin hyrrätessä vieressä ja kaikki innostuivat leikkimään hurisevasta kodinkoneesta huolimatta. Imuriin totuttamista jatkamme huomenna lisää.
Annoimme koko karvalaumallemme myös Axilur-matokuurista ensimmäisen päivän osiot ruiskuruokinnalla ja Nutri-Plus-palkkiolla. Hellyttävän ihanaa, kuinka pikkuiset kilvan juoksivat syleihimme ruiskut nähtyään. Ruiskusta itse syötiin tosi hienosti lääkkeet ja ahnaasti imeskeltiin sormenpäästä palkkio eli Nutri-Plus Cat -ravinnetta pienet määrät. Ruiskuruokinnan ja aiemman keitetyn seitin syöpöttelyn jälkeen natiaiset kirjaimellisesti sammuivat syleihimme nukkumaan. Emokin söi kiltisti matolääkkeen ja Nutri-Plussan. Oi pieniä rakkaita olentoja.
