Huiii! Tiistaina meille kävi vahinko ja sydäntä todella kylmäsi. Pidimme pikkutirppoja vapaana taas asunnossamme ja tiitiäiset kiipeilivät taas joka paikkaan – tässä iässä ja todella rohkeina pentuina ne todella ehtivät ja kiipeävät jokaiseen koloon ja tolppaan. Koiramme katselivat touhuja ihmetellen ja Okra-setäkissa väisteli alta ja kävi välillä nuuskimassa pentuja lyhyen kohteliaasti nenu nenua vasten. Mutta oih ja voih, yhtäkkiä ylhäältä kiipeilypuun huipulta kuuluu pikkukissin eli Sisar Hento Valkoisen hätäitkua. Kiirehdin katsomaan ja ihmettelin ensin hetken, että miku kisulla on. Kunnes tajusin – sen oikea etutassu oli juuttunut kiinni muutamaan kankaan säikeeseen! Yhdellä kiipeilypuun tasolla iavn ylhäälltä olikin kankaass pieni reikä ja pikkupennun tassu oli mennyt siitä ja muutamasta kangassäikeen langasta läpi ja jäänyt jumiin. Langat kiristyivät, kun pentu riuhtoi tassuaan paniikissa. Onnekseni Simo oli kotona ja kiirehti apuun. Minä pidin kissaa paikoillaan lempeän jääräpäisesti ja puhuen mahdollisimman rauhassa ja hengitellen mahdollisimman syvään – tällainen on tärkeää rauhoittelussa, ettei itse osoita paniikkia (ah kuinka helppoa se onkaan hädän keskellä…not). Simo saksi koko isomman kankaanpalan ja pienet säikeet irti. Nostelimme pennun lattialle varovaisesti ja seurasimme, pystyykö se liikkua. Pystyi! Hyvin! Huh!
Muut pennut olivat tottakai säikähtäneet ja luikkineet sohvan alle piiloon – paitsi yksi, joka oli luikkinut yläkertaamme makuuhuoneeseemme. Ja kas, Simo oli juuri kiikuttanut sinne sylistään parsonrusselimme, jotta pääsi auttamaan kisua kiipelistä. Noh, siis parsonimmehan yleensä katselee pentuja vielä vain valvotusti sylistä lattialla tai hyvin lyhyessä, mutta mahdollisimman löysässä hihnassa mahdollisimman rennosti – sillä Kookos jahtaisi mielellään kissoja leikkimielessä aivan liian räväkästi. Okra-kissamme on kouluttanut kyllä Kookosta, mutta silti Kookos on räväkkä ja varsinkin pennuille olisi aivan liian raju. Yksi ruskearaitainen tyttöpentu siis olikin kavunnut yläkertaan ja yhtäkkiä sieltä kuuluu rääkäisy. Kiirehdimme vuorostaan ylös ja Kookoksella on pentu suussaan!! Hurja kiire auttamaan pentu suusta ja tutkimaan se – ei minkäänlaista vauriota missään, huh helpotusta!
Kookos oli pikkupentuna aivan liian räväkkä leikkijä ja tarttui leikkitovereita mieluusti niskasta ja veti hieman mukanaan. Sisarensa oli samanlainen. Muut koiramme, kaverikoirat ja me opetimme Kookokselle, että niin räväkkä peli ei tuota halyttua tulosta ja Kookos onkin oppinut leikkimään usein ujojenkin kanssa jopa tarjoten itse karkuun juoksemista (näytän näistä videoita Koirien elekieliluennoillani muiden aiheiden muassa). Noh siis Kookos oli nyt aivan liian räväkkä nyt taas pennun kanssa, mutta ei tosiaan ollut vahingoittanut karvaakaan pennusta. Pentu myös selvisi aivan yllättävän nopeasti järkytyksestään.
Pidimme kissoja ja koiria tovin ensin pelkän emon kanssa asunnossamme vapaana ja sitten uudestaan koirien kanssa ja Kookos hyvin tarkkaan valvotusti taas ja hyvin meni. Siirsimme pennut takaisin kylpy- eli pentuhuoseeseemme (sauna mukaan lukien) juuri, kun ne olivat leikkimässä taas innoissaan eli lopuksi jäi varmasti mukavat mietteet päähän.
Jonoa matolääkkeille
Illalla annoimme kissojen taas nuuskutella asunnossa. Annoimme loput matolääkkeistä ja pennut taas jonottivat emo mukaan lukien Simon syliin, jossa lääkitys hoidettiin tällä kertaa. Oi sitä hauskuutta, kun monta pentua ja emo todella väen vängällä kaikki haluaa tulla ruiskusta matolääkettä syömään – koska palkaksi saa iiihanaa Nutri-Plus kissatahnaa, slurps.
Illan lopuksi nukahdettiin taas niin, että molemmat valkoiset tupsahtivat Miiran syliin uinumaan ja kolme tummaraitaista pentua kapusivat Miiran jalkojen edessä olevaan kantokoppaan nukkumaan yhteen läjään. Emo valvoo huolella, mutta luottavaisesti ja hakee välillä silityksiä ja puskee kättäni ja poskeani vasten.
Kodissa piilee monia vaaroja
Vahingoista viisastuu, todellakin, eli toivottavasti voimme auttaa Sinua lukijamme myös tsekkaamaan kiipeilypuut ja muut kankaiset osat talosta, että kissan tassu tai varsinkaan pää ei voi jäädä jumiin mihinkään kankaan säikeisiin. Me löysimme toisenkin tason kiipeilypuusta niin, että siinä oli pieniä reikiä, joten sekin lähti roskakoriin. Kannattaa myös tosiaan muistaa tsekata, ettei talossa ole lasisia tai painavia esineitä kissojen kiipeilyreiteillä tai sohvan alla ole yllättäen piikkejä. Tiedän tapauksen, jossa kissa on kuollut sohvan alle juostuaan, koska sohvasta olikin valmistusvirheenä töröttänyt metallisäikeitä sen pohjassa. kissa kun mahtuu pieniinkin väleihin ja hyppii korkealle, niin kotia todella kannattaa katsoa ja taata turvalliseksi kissan näkö- ja kulkuvinkkelistä katsoen.
Oma Okra-kissamme kävi myös hurjan tapaturman läpi noin 10 vuotta sitten, kun se oli huomaamattani luikahtanut huoneeseen, johon keräsimme kierrätystavaroita kuten lasia. Kissoilla ei pitänyt olla pääsyä sinne, mutta kiinniolevat ovethan aina kiinnostavat pitkähäntiä ja luikahtaminen sisään tapahtuu nopeasti. Kuulin hurjan räiskiksen ja juoksin sisään pihalta. Näky oli aivan sydämen pysäyttävä: lasia joka paikassa, verta ympäriinsä, kissa raahaa takajalkaansa ja menee paniikissa minuakin karkuun. Sain Okran noin 10 minuutissa lääkärin pöydälle, mutta lasi oli viiltänyt kaikki takajalan lihakset poikki ja yhden pienemmän luun. Leikkaus onnistui heti, mutta paranemisprosessi tehohoitoineen kesti yli puoli vuotta. Kuntoutukseen kuului kaikenlaisia jumppatemppuja, joita olimme treenanneet onneksi etukäteen mukaviksi tempuiksi palkkioilla eli esimerkiksi tasapainoilua jumppapallolla, kävelyharjoituksia matalien esteiden yli, erilaisia liikeasentoja ja hihnassa kävelyä niin varvikossa, ylä- ja alamäkeen kuin hangessakin. Kaikenlaisten tempputreenailujen merkitys nousikin aivan uudenlaiseen merkitykseen onnettomuuden myötä ja suhteemme kehittyi todella läheiseksi: Okra edelleen nyt 13 vuoden iässä nukkuu joka ilta yleensä vieressäni aivan kiinni ja välillä vaihtaa Simonkin viereen toki.
Me olemme tänä iltana niin onnellisia ja kiitollisia, että meillä on vielä tallella ja hyvässä kunnossa nämä kaikki rakkaat viisi pentua ja emonsa – ja toki muutkin huollettavamme. Iloisia kissanpäiviä toivotamme teille kaikille muillekin.