26.-29. Harjoittelua jos jonkinmoista

26.-29. Harjoittelua jos jonkinmoista

Viiksikon rokotusaika Sopulitien eläinlääkäriasemalla Helsingin Siilitiellä lähestyy ja harjoittelu jatkuu. Torstaina kävimme tutustumassa kyseiseen lääkäriasemaan ihan vain harjoittelumielessä puolisen tuntia.

 

 

 

Edellisenä päivänä olimme jo treenailleet – eli pääasiassa leikkineet – Livet-asemalla Espoossa ja hoitopöytä oli superhelppo kokemus. Pennut olivat edelleen rohkeita ja nuuskivat hännät pystyssä pitkin lattioita sekä leikkivät leluilla. Mukanamme oli kollega pohjoisesta eli Jonna Toljamo auttamassa ja kuvaamassa. Pöydällä olo ei aivan kaikkien piikkitassujen kanssa mennyt ihan yhtä helposti kuin Livetissä. Ruskearaitatyttöä ja Filosofia (pitkäkarvainen) hieman jänskätti, joten niin sanotulla piikillä (=punkkilasso) tökkiminen jätettiin pois ja lähinnä totuteltiin niskan koskemiseen ja herkutteluun pöydällä. Pennut kyllä tunkivat pöydälle toistensa vuoroillakin, eli haluttu tuo paikka oli ja herkkutahnat sen päällä, mutta niskan koskeminen ei ollut ihan yhtä haluttua kuin päivää aiemmin. Mikä kaikki tähän vaikutti? Even mukaan kyseisessä huoneessa oli aiemmin operoitu yhtä kissaa, kun taas Livetissä olimme päivän ensimmäiset asiakkaat. Hajumaailma on hurjan tärkeä kisuille ja senpä takia esimerkiksi Pet Remedy -tuoksun mukaan tuominen lääkäriin voi olla isokin apu.

Simo-ihanainen ottikin viikonloppuna asiakseen siedättää naskaleita käsittelyyn perjantaisen lepopäiväilyn (kotona hengailua, koirien kanssa oloa ja arjen ääniä kuunnellen) jälkeen. Itse olin pitkät päivät työkeikalla Lappeenrannassa ja sunnuntaina koirien kanssa kisaamassa rally-tokoa, joten puolisoni otti ihanasti vetovastuun ja itse keskityin vain paijailemaan kisuja aamuin ja iltamyöhäisellä ja pitämään niitä valvotusti yhdessä koiriemme kanssa.

 

Simo harjoitteli ns. piikin laittamista ja turkkien harjausta ja lisäksi käytti pikkuisia myös valjasulkoiluilla pihassamme lyhyitä pätkiä. Ulkoilut kuten käsittelytkin pidettiin yksilöllisesti tilanne huomioiden mahdollisimman positiivisena. Pakkasta oli noin yksi aste ja aivan hitusen lunta, joten ulkoilua ei voitu monia minuutteja harrastaa. Osa tassutteli pitkin pihaa kuin vanhat konkarit, osa hieman vähemmän.

 

Näiden viiden päivän aikana on toki myös oltu paljon sylissä – myös nukkumassa, leikitty yhdessä, kuunneltu ilotulitteiden ääniä sekä Sounds Sociable -levyä netistä ja ihmetelty oikeaa tehosekoittimen ääntä päät kallellaan. Imurin hurina vieressä on jo tuttua.