Mjauuu, slurps, miaaaauu, slurps! Näillä mentiin tänään maanantaina Sopulitien eläinlääkäriasemalla Helsingissä, kun pennut saivat toiset rokotuksensa Even käsissä. Osaa kirpaisi neula ja suusta pääsi mjaukut, mutta samaan aikaan kuului slurps – Nutri Plus Cat ja TubiDog -tahnat maistuivat silti ja helpottivat tilannetta. Samoin tilanteeseen tuotiin hellyyttä rapsutteluilla, iloisilla äänillä, yrittämällä olla näyttämättä mitään kiirettä ja lääkäripöydällä tuttu petinä toiminut pyyhe pentuhuoneesta kotoa. Tuttu ja rento hajumaailma on tärkeää niin kissoille kuin muillein eläimille. Pennut saivat myös vilistää lattialla tutun Okra-kissasedän kanssa. Puntarissakin seistiin tahnatuubia nuollen. Elopainoa pikkuisilta löytyi 1,3 ja 1,55 kg väliltä – Filosofi eli pitkäkarvainen on hurahtanut eniten mittaa ja valkoiset tytöt ovat pienimpiä porukasta. Eve pohti, että pennut voisivat nyt olla jopa jo 15 viikkoisia luulemamme 12 viikon sijaan. Toisaalta mene ja tiedä – Kiikoisten löytöeläinpalvelun ja tämän käyttämän vakioeläinlääkäriaseman ikäarviot neljän viikon takaa perustuvat pentujen silloiseen pieneen kokoon. Päästyään kotihoitoon ja hyvälle ruokinnalle pennut ovat hurahtaneet mittaa hurjaa vauhtia. Todellinen ikä on sitten varmaan jotain 12-15 viikon väliltä. Mutta se on varmaa, että nämä pennut ovat timanttisia – ihan hurjan rohkeita kertakaikkiaan.
Matkalla lääkäristä kotiin pysähdyimme vielä hakemaan ruokaa. Simon rientäessä kauppaan minä laskin pentuset ja Okran seikkailemaan automme sisällä. Tutkittavaa riittikin – käveltiin pitkin penkkejä, koiran häkin päällä, tuulilasin alla, ihmeteltiin parkkihallissa viereen pysähtyvää autoa ja sen matkustajaa, rouskutettiin hieman kuivatettua lihaa hammasharjan virkaa toimittaen. Autoseikkailunkin naskalit ottivat taas uutena tutustumiskohteena hännät pystyssä ja lihakset rentoina. Kissanvessan laitoimme etupenkille, että sinnekin voi tarvittaessa mennä autossakin. Kaksi pentusta viidestä jää omiksi kisuiksemme ja matkustamme pitkiäkin matkoja autolla, joten autossa jösenten oikominen ja vessassa käyminen samoin kuin valjaslenkillä huoltoasemienkin lähellä liikkuminen tulevat olemaan omille pikku sankareillemme aikuisina normikauraa. Autoseikkailun jälkeen naskit nukkuivat sitten makeasti kantobokseissaan loppumatkan kotiin. Kotona syöpöteltiin vielä uutta raakaruokaa eli kalkkunan kauloja ja hyvin maistuikin.
Tiistai vietettiin kuitenkin kotosalla leikkien, äänilevyjä ja erilaista musiikkia kuunnellen sekä koirien parissa leikkien. Muutaman vatsa meni hieman sekaisin rokotuksista, joten vessojen siivouksissakin meni aikaa. Raaka, jauhettu lampaanliha ei muuten kelvannut pentusille ruuaksi.
Tällä viikolla rokotusten jälkeen tulee olemaan ohjelmassa muun muassa kylätaloon tutustumista, Heiluva Häntä koira- ja kissakoulumme työntekijöiden pikkujouluissa leikkimistä ja lapsiperheessä vierailua. Stay tuned!
Kolme kissanpentua muuten muuttaa uusiin koteihinsa juuri ennen joulua ja suunnitelmat on tehty, kuinka viemme ne sinne koko kissapentueen ja emonsa kera yhdessä – ettei emokaan ihmettele, mihin joku pennuista vain hävisi. Kissoilla on yhtä vahvat perustunteet kuin ihmisilläkin eli ilo, suru, pelko, kiintyminen, kivun tunne, mutta sen sijaan häpeää, syyllisyyttä tai kostoa ne eivät pysty tuntemaan – kissoilla ei ole sellaisia aivon osia eli yhtä poimittunutta myöhäisaivokuorta kuin ihmisillä. Niinpä kissa ei myöskään pysty miettimään, että mitähän tuo toinen minusta ajattelee. Näistä asioista lämmin kirjasuositus on biologi Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? -kirja sekä Ihminen ja eläin -kirja. Näiden kansien väliin on kasattu hurja määrä tutkittua tietoa. Muita lukuvinkkejä ovat Päivi Ylikorven kirjoittama Kissanhoidon käsikirja sekä tutkija John Bradshawn useat kirjat kuten Cat Sense ja Trainable Cat. Tunteista löytyy asiaa myös koira-artikkelista Heiluvan Hännän sivuilta – siihen ovat ottaneet osaa myös tutkija Katriina Tiira ja Helena Telkänranta: www.heiluvahanta.fi/artikkelit
