Keskiviikkona kissanpennut ja emo pääsivät tutustumaan uuteen paikkaan. Vuokrattavassa juhlatilassa oli hyvin tilaa juosta ja erityisen hauskaa oli kipittää pitkän pöydän laidalla seisovien tuolien muodostamassa tunnelissa.
Emokissa, joka on edelleen vailla kotia, oli myös oikein reipas ja tutki paikat tarkasti. Punaisen seniorikollimme Okran kanssa emo ei kuitenkaan tule toimeen, koska suhtautuu hyvin suojelevasti jälkikasvuunsa. Ihmisen syli kelpaa, kunhan pennut ovat varmasti turvassa.
Emo on osoittautunut hyvinkin hellyydenkipeäksi eli puskee iloisesti jalkoihin, hyppää usein syliimme. Miira hellittelee emoa usein puskemalla poski tai otsa vasten emon poskea tai otsaa. Emo myös antaa kantaa itseään useita kertoja päivässä muutenkin kotonamme, kun pelaamme palapeliä: pennut saavat olla yhdessä kaikkien koiriemme ja Okra-kollimme kanssa, toisaalta Okra vaihdetaan välillä kylpyhuoneen puolelle, josta pääsee kissojen ulkoaitaukseen saunan ikkunan kautta. Tällöin koirat ovat työhuoneessa, Okra kylpyhuoneessa ja emo pentujen kanssa olohuone/yläkerran makuuhuoneen alueella. Emo pitää aina kuskata sylissä työhuoneeseen, jotta Okra pääsee kylpyhuoneeseen. Työhuoneeseen emo saa aina virikelelussa ruokaa mukaansa, jotta viihtyy siellä ilman rakkaita pentujaan.
Emo on siis ainoa tästä seurueesta, joka on edelleen vaikka kotia. Uskoisimme emon pärjäävän muiden kissojen kanssa vaiheittain hitaasti siedättämällä. Koirista emme voi mennä takuuseen, mutta en sinänsä pidä sitäkään mahdottomuutena hitaan ja positiivisen siedättämisen kautta.
Seuraavana päivänä, eli torstaina, päästiin tutustumaan koko perheen voimin kahden pennuista tulevaan työpaikkaan – ja toivon mukaan muiden kolmen treenisaliin. Olimme siis Koira- ja kissakoulu Heiluvan Hännän toimitiloissa Pitäjänmäessä. Pennuille paikka on tuttu jo entuudestaan, mutta emokissalle kyseessä on ensimmäinen vierailu. Emo ei tunnu juuri jännittävän uusissa paikoissa. Tiloja tutkitaan täälläkin häntä rohkeasti pystyssä ja ihmisten seura kelpaa. Toimiston puolella olevasta parsonrussellinterrieristä emo pidetään kuitenkin kaukana. Emo vähän ihmetellen jodlaili kyllä tutkaillessaan paikkoja, mutta upeasti häntä pystyssä se pystyi kävelemään myös aivan tilan keskeltä – ujo kissa kävelisi vain tilojen laitoja pitkin ja monesti häntä alhaalla ja hieman pienempänä kuin normaaliasennossaan. Tällaista kyyristymistä emokisumme ei siis tehnyt lainkaan.
Samaan aikaan kuitenkin paljastui ikävämpiä asioita. Kuten löytökissoilla helposti käy, löytyi myös tämän perhekunnan kakkanäytteestä ylimääräisiä asukkaita. Kissat toki on madotettu useampaan kertaan, mutta löydös oli sitkeämpää sorttia. Nyt seuraisi antibioottikuuri. Pahan makuista, todella pahanmakuista lääkettä 10 päivän ajan kahdesti päivässä.