Inkkari oli jouluaattona siskollani Tampereella, jossa teki vähän tuttavuutta heidän perheen kahdesta Ragdoll-kissasta toiseen, eli naaraspuoliseen. Vahdimme, että kissojen välillä pysyi hyvä välietäisyys. Inkkari osasi olla kyläpaikassa hienosti, ainoastaan häiritsi 4-vuotiaan tytön Lucia-esitystä pyydystämällä mekon helmaa kesken esityksen. Tampereelta menimme Seinäjoelle tätini luokse. Molemmissa kyläpaikoissa ihmiset ihailivat Inkkarin sinnikkyyttä olla tapahtumien keskipiste, kun kissa jaksoi kiivetä ruokapöydille jatkuvasti. Seinäjoella Inkkarilla oli oma huone, kun ei pystytty vahtimaan. PIkkuista taisi vähän stressata tämä matkustaminen ja mulla oli myös koira hoidettavana, joten muutamat tarpeet tulivat väärään paikkaan.
Lemmy-setäkissa uskaltaa jo katsoa Inkkaria, kun etäisyyttä on tarpeeksi. Uusi tulokas on kuitenkin hieman epäilyttävä. Nipsu-koira suhtautuu jo rauhallisemmin Inkkariin, vaikka Inkkari välillä sähisee Nipsun nähdessään. Meillä eläimet tutustuvat toisiinsa näköesteiden ja aitojen sekä ovien välistä, joista aidat Inkkari ylittää alta aika yksikön, jos häntä ei vahdi. Välillä Inkkari on isohkossa sauna+kylppärihuoneessa, jotta ei tulisi uusia pissavahinkoja ja että Lemmy saisi olla olohuoneessa rauhassa. Ja sitten taas vaihdellaan huoneita. Totuttaminen etenee koko ajan, mutta hitaasti. Eli vaatii kärsivällisyyttä, kun perheessä on ennestään arka aikuinen kissa ja vauhdikas koira. Kissan pentu on kyllä sekoittanut tämän perheen rytmin juuri sopivasti.
Olemme myös tehneet totuttelemista käsittelyihin, valjaisiin ja kantokopassa olemiseen. Muutaman kerran on jo leikattu leikisti kynsiä. Inkkari on rauhallinen käsitellessä varmastikin, koska viihtyy sylissä mielellään. Valjaat ovat vielä vähän inhottavat ja talutushihnaa Inkkarin tekee mieli pyydystää. Mutta harjoitus tekee mestarin, myös kissa-asioissa.
