Joulu, joulu, tullut on! Meillä se tarkoitti hyvää ruokaa, pentujen ja koirien kanssa leikkimistä, valjasulkoilua pentujen kanssa pihalla nollakelin aikaan ja myös pienen takapihamme puolella sekä vaiheittaista Kookos-koiran tutustuttamista lisää ja lisää eli Kookoksen maltin kasvattamista. Kookos ei enää ulise ja vingu lainkaan pentujen kanssa, vaan haluaa leikittää. Tämä vain voi olla pennuille liian terrierimäisen rajua, joten siksi siedätys tehdään edelleen vaiheittain.
Jouluna alkoi myös omien nimien opetteleminen. Oman nimen kuullessaan saa ruokaa, mutta sisaruksen nimen kohdalla ei. Tämä perustuu klassiseen ehdollistamistamiseen.
Tapaninpäivänä pakkasimme pennut mukaan Simon sukulaisten luo matkatessamme ruokailureissulle. Naskalit leikkivät sujuvasti taas sukulaisten luona ja nukahtivat lopulta sohvalle viereemme. On nämä kyllä niin reippaita, ai että.
