Ulkoilu on kissalle turvallista silloin, kun autot ja isommat pedot ovat aidan toisella puollella – tai sitten valjaskävelyllä huoltajan kanssa. Pienille valjaat olivat vielä liian isoja, mutta minikokoiset pannat saatiin puettua päälle muitta mutkitta. On ihanteellista pukea ulkoiluvälineitä jo tässä kahdeksan viikon iässä päälle, sillä nyt pennut eivät hätkähdä tällaisia juttuja vielä. Samaahan tehdään niin koirille kuin vaikkapa hevosillekin suitsien muodossa jo aivan kakarana. Näin keho tottuu jo varhaisessa vaiheessa ulkoiluvälineisiin normaaleina elämän asioina. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa – näinhän se menee, lajilla kuin lajilla.
Ulkoilun jälkeen totuteltiin uusin ruokalajeihin. Pentuna opitut ruokailutottumukset ovat vahvoja koko kissan iän. Ennakkoluuloton ruokailu rakennetaan pienenä eli nämä pennut syövät eri vuorokaudenaikoina erilaisia ruokia eli niin kokattua kitten- märkäruokaa eläinkaupan valikoimista, hieman kuivanappuloita ja raakaruokaa. Pennun on hyvä saada eniten kosteaa ruokaa, koska kisut eivät luontaisesti juo paljoa. Kissan elimistölle ihanneruoka olisi raaka hiiri, josta kissa saisi myös tarvitsemaansa nestettä. Kissalla on joka tapauksessa tärkeää olla vettä tarjolla useissa paikoissa, mieluiten laakeissa, lätäkkömäisissä astioissa – osa kissoista kyllä pitää korkeista vesilaseistakin 🙂 Vesikipot, ruokailupaikat ja hiekka-astiat on myös tärkeää pitää eri paikoissa, ei lähekkäin. Ja edelleen muistutan, että vessat tulee pitää puhtaina, hiekkaa runsaasti , vessat eri paikoissa eikä vierekkäin ja vessojen lukumääränä kissojen lukumäärä huushollissa plus yksi lisävessa. Näin ehkäistään pissaongelmien syntymistä.
Tänään ruokavalion osana raakaruuan osalta oli vuorossa raaka sydän, jonka tiivis liha on hyväksi kissan hampaille.
Illalla jatkettiin isompiin kämppiksiin tutustumista.
Lopulta palattiin takaisin omiin majoitustiloihin – aidan läpi, kuinkas muuten. Heh, aidan suunnittelu ei nyt mennyt ihan putkeen, tuli suunniteltua ne koiranpentuja piteleviksi…
Kiipeilyjutuissa tärkeää on seurata koko ajan, ettei pentu pääse tipahtamaan korkealta – luusto kun on pennulla kovin hauras vielä ja koordinaatio kehossa vasta kehittymässä.
