Tänään me ollaan vaan leikkiä lyöty, siinä on meidän työmme. Leikin avulla on helppoa sosiaalistaa pikkuriiviöitä uusiin ihmisiinkin. Saimme kylään eläintenkouluttajakollegan Laura Åkerlundin ja puolisonsa Juliuksen. Kun kylppärin eli kissalan huone avattiin, pikkuiset nelistivät oviaukolle ja totesivat ensin, että huh, ketä ne nuo on. Pikkuiset istuivat lähes rivissä paikallaan. Kun tuttu kaksijalkainen tyyppi Miira hieman silitteli pentusia, ne saivat rohkeutta, hännät nousivat pystympään ja natiaiset alkoivat hiljalleen valua olohuonetta ja vieraitamme kohden. Eipä aikaakaan, kun ensimmäinen eli pitkäkarvaisin alkoi kiinnostua Juliuksen käsissä pyörivästä lelusta. Pitkäkarvainen tytöntyllerö intoutui leikkimään lähes koko tunnin Juliuksen kanssa ja osoitti ikäisekseen huiman hienoja tassun käytön taitoja lelua tavoitellessaan.
Muu nelikko intoutui yhteisenä rintamana leikkimään Lauran käsissä karkuun juoksevan sulkalelun perässä. lelunkäytössähän on tärkeää, että lelu liikkuu karkuun kuin saalis. Kissan saaliseläimethän liikkuvat eri tavoin eli lelun käytössä kannattaa miettiä, miten viipottaa karkuun hiiri tai muu jyrsijä, pupu, sisilisko, lintu, sudenkorento, jopa käärme. Aivan pikkuisina kisupennut keksivät lelun vaikka mistä paikallaan olevastakin asiasta kuten aamupäivällä vaikkapa pikkuisista pahvilaatikoista, joita pyöriteltiin, revittiin ja isompien sisään ryömittiin. Mutta mitä vanhemmaksi kissa kasvaa, se ei usein innostu valmiiksi “kuolleesta” saaliista. Niinpä interaktiivinen kissanhoitajan kanssa yhdessä leikitty leikkihetki onkin tärkeää ja ehkäisee selkeästi ongelmalliseksi koettua käytöstä kissalta.
Oletko muuten nähnyt koskaan terrierikissaa? No mepäs ollaan. Silmälappupentunen on selliainen veijarityttö, että se on yhtenä iltana leikkinyt itsekseen kissanminttupallon kanssa ja murissut muille kakaroille, jotka ovat yrittäneen osallistua leikkiin tai tulleet viereen. Terrieri myös puolustaa omaa ruokapalaansa murisemalla, jos ruoka on tarpeeksi hyvää. Toisaalta terrieri myös rakastaa läheisyyttä ja hakeutuu Miiran syliin lahjetta pitkin kiiveten tai jalan viereen parkkeeraten ja piskuisilla silmillä suoraan silmiin katsoen. Tänään tämä ärrieri sitten intoutui Lauran ja sulkalelun kanssa myös vetoleikkiin, kuten oheiselta videolta näkyy. Niin että tuota niinhän siinä on käynyt, että Miira mietti alkusyksystä pikkuisen terrierikoiranartun hankkimista rescuepuolelta Kookos-parsonrusselinsa kaveriksi. Sopivaa ei osunut kohdalle, joten ajatus jäi hautumaan. Noh, nythän meillä sitten onkin tällainen terrierinarttu, joka jää kyllä Miiran sydänkäpyseksi eli on jo löytänyt kodin, meiltä. Simo vielä harkitsee, kuka onkaan se toinen nappisilmä, joka jää pysyvästi meille. Voihan terrierit – helpommallakin ehkä elämässä selviäisi kuin terrierin temperamentin kanssa. Mutta terrieri terrierin tuntee ja kyllä tuo Kookoskin vähän kerrassaan alkaa kisuja tunnistaa kissoiksi, eikä karkuun juokseviksi suupaloiksi. Vähäsen on vaan vielä hommaa sen kanssa.
Naskalihampaat leikkivät into piukeina vieraitten kanssa yli tunnin jopa. Tuli jo mieleen, että eikö näistä todella lopu ikinä patterit, ohhoh. Emo oli vieraiden ajan pikkuisten mukana tutkailemassa huusholliamme – omat kisumme olivat työhuoneen oven takana ja koiramme Simon mukana eläinkauppareissulla, niin tämä koiria arasteleva, mutta pentujaan loisteliaasti hoitava emokin saatiin väljemmille vesille. Emo kävi haistelemassa varovaisesti Lauraa, jota olin ohjeistanut, ettei äkkinäisiä liikkeitä saa tehdä emoa kohti. Terrierin temperamenttia kun on myös emossa, jos se jotain säikähtää. Miiran kädet ovat aamuisesta naarmuilla, sillä emo haisteli kylppärin oven alta koiraamme juuri, kun minä olin ottamassa terrierikissaa syliin. Emo säikähti ja salamannopeasti kääntyi ja kynsäisi käsiäni murinan kera. Kun emo tunnisti minut Miiran, se lopetti saman tien ja jo muutaman hetken päästä se tuli puskemaan Miiran jalkoja vasten ja halusi silityksiä. Pelko ja kipu näkyvät niin kaksi- kuin nelijalkaisissakin usein aggressiivisena käytöksenä ja tätä tulisi ymmärtää, että huutaminen ja henkiset tai fyysiset rankaisut vain pahentavat soppaa. Kun itse rauhoitin saman tien liikkeeni, puhuin iloisen rauhallisesti ja varoin äkkiliikkeitä, emo tasaantui nopeasti ja selkeästi haki ystävällistä kontaktia. Vahinkoja sattuu ja niistä oppii. Emolle etsitäänkin kotia, jossa ei olisi koiria tai jos on, niin talo pitää pystyä jakamaan kahtia ja tehdä tutustuttaminen positiivisilla assosiaatioilla ajan kanssa ja varsinkin alkustressin hellitettyä. Sama toki koskee perheessä jo olevaan toiseen kissaan tutustuttamisessa, jos vaikkapa emo tutustutetaan toiseen kissaan tai pentu menee taloon, jossa on jo aikuinen kissa.
Tässä hieman lyhyesti muistilistaa tutustuttamiseen:
1) Ehkäise ei-toivottu käytös niin hyvin kuin mahdollista, On paljon hankalampaa korjata välejä, jos liekki on jo leimahtanut vihanpidoksi kuin, että tutustuttaminen olisi tehty vaiheittain pienissä erissä ja mukavien assosiaatioiden avulla.
2) Jaa ensin kotia kahtia ja muista hankkia molemmille reviireille omia tarvikkeita kuten omat vessat, vesikuppeja, kiipeilypaikkoja, pehmeitä nukkumapaikkoja ja niin edelleen. Ehkäise, etteivät kissat näe toisiaan muuten kuin suunnitellusti. Verkko-ovi olisi kätevä, jotta näköyhteyden saisi treenihetkiin turvallisesti auki.
3) Muista tutustuttaa kodissa jo oleva/olevat kissat muutoksiin jo ennen uuden kissan saapumista, jotta talon vanha asukki ei saa stressiä ja miellä muutoksia juurikin uuteen kaveriin liittyviksi asioiksi. Kun uusi kamu on tullut, muista huomioida kisuja tasapuolisesti seurallasi, virikkeilläsi, mukavalla puuhastelulla. Mitä paremmin kisu henkisesti ja fyysisesti voi, sitä mukavampaa kohtaamisessa voi sitten olla. Laske stressitasoja – kissat kun ovat hyvin stressi- ja muutosherkkiä olentoja – mukavan tekemisen lisäksi esimerkiksi Pet Remedy -tuoksulla.
4) Tee pienissä paloissa ajan kanssa tutustuttamista positiivisten assosiaatioiden kautta. Ensin voit ehdollista vaikkapa namin etsintää kaverikissan tuoksuun – esimerkiksi pyyhkäiset hellästi silittäen uutta ja vanhaa kaveria pyyhkeillä ja laitat päittään kisut syömään herkkuja kaverintuoksuisen pyyhkeen päällä. Hajuaisti kun on kissalle hyvin tärkeä aisti. Voit kenties syöttää kisuja myös oven eri puolilla eli näin ne haistavat toisensa syödessään. Ole itse hyvin rauhallisen iloinen. Ehkäise jahtaamisen kierre.
5) Vaihda kisut päittäin toistensa puolille ja taas jotain mukavaa tekemistä niille samalla.
6) Verkko-ovi olisi ideallinen, jotta voisit pienissä muutaman minuutin erissä ehdollistaa, että mukavia juttuja seuraa, kun näkee kaverin.
7) Valjaissa ja temppujen avulla tutustuttaminen. Useita vuosia sitten meillä oli vastaava projekti noin viisivuotiaiden kollikissojen tutustuttamiseksi. Molemmat osasivat valmiiksi tempputreenejä, kuten istu, high five ja niin edelleen. Näistä oli aina saanut palkkioita ja treenit olleet positiivisia. Saimmekin ehdollistettua kisuja toisilleen tekemässä niiden kanssa lyhyitä tempputreenejä hihnat ja valjaat päällään noin viiden minuutin pätkissä kerrallaan. Lisäksi käytimme kisuja yhteisillä valjaslenkeillä niin, että aluksi oli tilaa välissä ja tutut ihmiset taluttajinaan. Ympäristö oli turvallinen ja mukava nuuskia. Vähän kerrassaan kisut uskalsivat olla lähempänä ja lähempänä toisiaan. Elekielen huomioiminen onkin ensiarvoisen tärkeää, että huomaa, milloin kissa on onnellinen, milloin se on jännittynyt, stressaantunut tai kipeä.
8) Eläimiä ei kannata jättää valvomatta yhteen, jollei ole aivan varma, että ne tulevat toimeen keskenään.
9) Kun yhteiseloa rakennetaan, muista tarjota pakenemispaikkoja eli kiipeilypaikkoja, väyliä yläilmoihinkin karkuun. Ylempänä ollessaan kissa tuntee olonsa turvalliseksi ja siksikin kissoilla olisikin hyvä olla paljon kolmiulotteista tilaa korkealla katon rajoillakin ja toisaalta vaikkapa kantoboksissa odotella mieluummin pöydän tai tuolin päällä kuin boksi lattianrajassa.
Milloin kissat ovat samaa ryhmää?
- Hoivaavat toisiaan vastavuoroisesti
- Hankaavat ja tai puskevat toisiaan vasten
- Haistelevat toisiaan nenällään ja haistelevat toisiaan
- Yhdessä leikkiminen
- Yhdessä lepääminen
Jotain tai ainakin osia näistä pitäisi siis olla – muutoin kissat voivat elää aivan omilla reviireilläänkin saman katon alla. Jos kissat eivät ole samaa ryhmää, niillä pitäisi olla kaikki omat resurssit kuten vessat, vesikupit ja ruokailuhetket omissa reviirin osissaan.
Takaisin omaan viiksikkomme ja illan kulkuun. Seurustelu- ja leikkihetki päättyi siihen, että emo vetäytyi kylppäriin ja kääntyi kyljelleen mouruten – se selkeästi kutsui pentusia luokseen. Pennut menivätkin yksi kerrallaan nisälle rauhoittumaan päivän jännityksistä – paitsi terrieripentunen, joka kiipesi Miiran syliin ja olisi nukahtanut siihen. Tämä niin on minun Miiran pikkuinen, aah. Kannoin toki ärrierikisunkin emonsa nisälle ja nukkumaan, vaikka en olisi ihan raaskinutkaan. Rakkautta ensi silmäyksellä, sillä jo kuvat pennuista nähdessäni mietin, että onpas jännä silmälappu, onkohan persoonakin yhtä jännä.
Myöhemmin illalla seurasi vielä pentujen hoidon tylsempiä osuuksia: matolääkkeiden antaminen ja vessojen pesu. Viisi pientä kissaa ja emo kasvattavat vessojen käyttöastetta melkoisesti ja hygieniasta huolehtiminen on tärkeää. Matolääkityskin onnistui kohtuullisen helposti.
Ai niin, lopuksi muuten hauska muisto aamultakin. Kävin suihkussa, niin pikkukiisket katselivat suihkutteluani mielenkiinnolla. Ne jopa istuivat märässä kohtaa ja kun sammutin vedentulon, useampi naskali tallusteli märkää lattiaa pitkin. Jiihaa. Näin ehkäistää vesipelon syntymistä alkutekijöissään. Ja tottakai kärjessä suihkuun tutustumisessa oli Miiran ärrieri.