Sunnuntaina naperot pääsivät Okran kanssa kylään lapsiperheeseen. Ensin tässä omakotitalossa piti miettiä, että miten pennut saataisiin pysymään yhdessä huoneessa, vaikka missään ei ole ovia. Muutoin pennut vain tutkisivat taloa eestaas, eivätkä niinkään seurustelisi ja leikkisi lasten kanssa. Noh, laitoimme muutamat levyt oviaukkoihin ja ihmiset istumaan niiden eteen. Okra-kolli tietenkin pyyhkäisi vauhdilla yli ja tutkia talon läpikotaisin. Ei ongelmaa, sillä Okralla on hyvä luoksetulo eli osaa oman nimensä ja rientää yleensä vauhdilla luo – ja saa ruokapalkkioita tietenkin. Pennuista Inkkari eli pitkäkarvainen yritti myös Okran perässä mallioppimalla vauhdilla yli ja pääsikin kolmekin kertaa ja kolme kertaa se poimittiin takaisin aitaukseen. Ovela pikkumimmi, porukan ajattelevaisin tirppana. Ruskea tyttönen yritti loppupuolella samaa.
Muutoin pennut leikkivät ilolla lasten heiluttamien huikalelujen kanssa. oi sitä rälläystä. Pienintä lapsista neuvottiin pysymään lähinnä istuvassa asennossa, etteivät pennut säikähdä. Noh eihän se toki liikkuvaisen lapsen kanssa koko ajan onnistu, mutta pennut eivät säikkyneet lapsen kiihtyneitä ääniä, välillä lelun sijaan heilunutta harjanvartta tai muutakaan, kuten vieressä surraavia kodinkoneita. Sylissä pennut eivät juuri malttaneet olla, mutta väsyneinä noin tunnin kuluessa ne jo tykkäsivät silittelystäkin leikin sijaan. Kiitokset tämän leikkihetken järjestämisestä Annelle, olipa kerrassaan mukavaa ja hyödyllistä!
Maanantaina kisulit olivat taas koiriemme kanssa, kuuntelivat imurin hurinaa, ilotulitteiden äänet ovat jo aivan tuttua huttua. Lisäksi minä Miira vein pentuja yksi kerrallaan ulos noin 3-10 minuutin pätkiksi. Sää oli juuri plussan puolella, mutta pitkiä aikoja ei niin kylmässä voi pentua pitää. Rohkeimpia olivat pitkäkarvainen inkkari ja Miiran oma “terrierikissa” eli mustasilmälappuinen Tuisku.
Kyllä, mustasilmälappuisen nimin on nyt Tuisku, sillä se muistuttaa sitkeydessään Talven Tuiskua ja tämä nimi pompahti mieleen ajaessani muutama viikonloppu aiemmin Lappeenrannasta takaisin kotiin Espooseen työkeilta lumen tuiskeen keskellä. Oli kaunista. Oli voimakasta. Oli Tuisku. Perheemme toiseksi kisuksihan jää Simon valitsemana se, joka ei tuntunut ketään muuta kiinnostavan eli rällääjäpoika, pentueen ainoa kolli, humuheikki, joka on kuitenkin herkkä pikkupoika. Tuisku ja kollipoika eli Routa ovat kaikkein räväkämpiä ja omivampia leluleikeissä. Ai niin, Miira osti viikonloppuna kisulleen parin tunnin pohdinna jälkeen pienen ylellisyystuotteen eli mustan kantokopan pääkallokuvilla. Aah, mustavalkoinen kissa mustalla silmälapulla – tottakai pienellä ja pippurisen sitkeällä kissalla täytyy olla pääkallokuvioinen kantokoppa. Esiintyjä mikä esiintyjä, jo pentunakin, hiih.
Niin siis takaisin ulkoiluaiheeseen. Tuisku siis todellakin yritti naapurin pihaankin aidasta läpi eli pieni piti nostella takaisin oman pihan puolelle. Se kiersi pienen pihalampemme ympäri, leikki heinillä, käveli lammen jäällä ja tassu hieman lipesi veteenkin. Mikä ihana utelias pikkuinen! Myös pitkäkarvainen Inkkari tutki uteliaana lampea, vettä, rallatti pitkin pihaa ja välillä taas pysähtyi pohtimaan filosofimaisesti.
Kollipoikaa eli Routaa vähän jännitti, mutta sekin seikkaili kyllä pihassa ja välillä sitten kapusi syliinkin turvaan. Sisar Hento Valkoinen hieman säikähti ohi ajavaa fillaria ja juoksi takaisin ulko-oven luo, mutta hetken rapsuttelutuokin jälkeen tutki vielä tovin pihaa. Hieman jännää kuitenkin vielä oli. Ruskearaitainen tyttö oli yllättäen vähän ihmeissään valjaista, mutta tottui taas pian niihin ja tassutteli pihalla tovin. Sisar hento ja ruskearaita kuitenkin selkeästi eniten kaipaavat vielä lisätreeniä ulkoiluun.
Tiistai ollaan otettu lunkisti, kuunneltu imurin ääntä, juostu pitkin asuntoa, kiipeilty uusiin, isoihin laatikoihin olohuoneessa, nukuttu olohuoneen kiipeilypuissa ja leikitty ihmisten heiluttamilla leluilla. Okra-kisun vointi huononi yhtäkkiä yön aikana ja kiikutimme sen lääkäriin. Okra oli alkanut pissata yhtämittaa ja lääkäriin päästyä se pissi muutamien minuuttien välein ja lopulta lähinnä vain verta. Verikokeissa Okra oli käynyt vasta lokakuun lopulla vuosittaisen hammasröntgenin ohessa – yli 10-vuotiailta seniorikissoilta verikokeet todella kannattaa ottaa kerran vuoteen ja hampaat tutkia tätä nuoremmiltakin perusteellisesti kerran vuoteen. Okran veljeltä on poistettu jo kaikki hampaat, mutta Okralta vasta kaksi yhteensä. Lääkäri epäili, että kyseessä ei ole virtsatieongelmat eikä Okralla ole sellaisia koskaan ollutkaan – olemme aina antaneet pääasiassa märkäruokaa ja raakaruokaa ja näin ehkäisseet virtsatieongelmien syntyä. Kissat eivät lajityypillisesti yleensä juo kovin paljoa, sillä ne saisivat jopa kaikenkin tarvitsemansa nesteen saaliseläimistä kuten hiiristä – näin kissat ovat selvinneet tutkija John Bradshawn (ks kirja Cat Sense) mukaan aikoinaan valtamerilaivoilla pitkiä matkoja Atlantin yli hiiriä ja muita pikkueläimiä syöden ja ilman juomavettä. Okra on kyllä saanut treeninappuloina ja joistan virikeleluista laadukkaita kuivanapuja, mutta tuolloin olemme satsanneet yleensä myös maustettuihin vesiin eli esimerkiksi lihan tai kalan keitinveden tarjoamiseen tai aikoinaan myös laimennetun, laktoosittoman kermatilkan tarjoamiseen. Kissahan ei tarvitse maitoa tai kermaa eikä kestä maitosokeria eli laktoosia lainkaan, joten laimennettu, laktoositon kermatilkka on vain ollut ekstraherkku ja kostuttaja elimistölle.
Ei munuaisongelmia, ei virtsatieongelmia, mikä sitten verta alati pissaavaa ja selvästi jo hurjan kipuista 13-vuotiasta kissaani sitten vaivaa? Lääkäri sanoi lähettävänsä näytteen eteenpäin ja sanoi sen joka tapauksessa sisältävän sauvabakteereja. Tämä on siis ilmeisesti lisäoiretta kissakatraallamme olevasta isospora-vatsaloisesta, jota hoidamme nyt siis (ks edelliset päivitykset) 10 päivää kestävällä antibioottikuurilla. Kyseinen loinen ei tartu koiriin ja kissoihinkin vain, jos ulostetta joutuu toisen suuhun. Antibioottikuuri on ollut päällä jo viisi päivää ja vaikeutta varmasti näytteen analysointia. Saimme Okralle vahvat särkylääkkeet Tramalia ja Metacamia ja Okralla on muutenkin päällä jalkavaivoihinsa Gabapentiini säännöllisenä lääkityksenä. Aloitusannos Metacamia jo heti piristi Okraa silmin nähden ja jatkuva vessassa ramppailu loppui. Tramalin jälkeen koko kissa jo kehräsi. Tramaltipat menivät kolmasosaan typistetyn gelatiinikapselin ja ruuan sisällä nieluun laitettuna siististi alas. Varmuuden varalta ravitsin Okraa vielä recovery-ruualla ruiskuruokintana ja parin tunnin päästä Okra söi jo itsekin lisää eli kunto koheni lääkkeiden avulla aivan silmissä. Nyt vain odottelemme perjantaihin, että mikä tämä lisäpöpö on. Kuulemma mitään vaaraa ei kuitenkaan ole, että Okra tartuttaisi mitään koiriin tai muihin kissoihinkaan, kunhan tosiaan kukaan kissa ei pääse nuolemaan sen ulosteita.
Illalla kisulit vielä hengasivat koiriemme keskellä olohuoneessa, kunnes nukahtivat kiipeilypuihin.
Ai niin, meinasin unohtaa kirjoittaa, että olen todella pienellä vaivalla kouluttanut pennuille ja emolle luoksetulokutsua. Annoin olohuoneessamme ruokaa ja ruokapurkit kädessä sanoin useaan kertaan ja kovaan ääneen kiss-kiss-kiss. Vielä ruokaa antaessani sanoin samaa. Seuraavan päivänä sanoin kylpyhuoneen ovella kiss-kiss, otin ruokalautaset käsiin, sanoin samaa ja vein ruokaa kylpyhuoneeseen. Kaikki pennut ja emo juoksivat kiireen vilkkaa syömään. Tänäänkin treenasin samaa kerran ja toimii jo. Valitettavasti videota ei ole, mutta yritän saada Simon kuvaamaan joku päivä tällä viikolla – omat kädet ei siihen riitä luoksetulokutsua treenatessa.