Viikonvaihde meni pikkuisilla lähinnä rentoutuessa eli kotosalla koirien ja Okran parissa ollen. Olimme koiriemme kanssa esiintymässä Koiramessuilla nose work – näytöksissä, joten kotona oli hiljaisempaa päiväaikaan (yleensä minä olen enemmän kotona päivällä ja Simo illalla). Terrierimmekin osaa jo rauhallisemmin katsella kisuja, mutta ei sitä vielä täysin vapaaksi voi laskea niiden kanssa leikkimään – se olisi edelleen liian räväkkä. Mutta oikeaan suuntaan mennään koko ajan, rauhallisen kärsivällisesti päivä kerrallaan. Kisusemme leikkivät käynnissä olevan imurin ympärillä ja liikkuvaa imuriakin katselivat alle metrin päästä ja jatkoivat leikkejään. Emoa imuri jänskättää hieman enemmän, mutta maanantaina sekin jo pysyi maassa makaamassa imurin rullatessa puolentoista metrin päässä. Lisäksi kuuntelimme viikonloppuna taas ilotulitteiden ääniä ja muita pamauksia ja kodinkoneääniä. Ruokina kokeilimme pennuille taas uutta, kissoille tarkoitettua raakaruokaa, mutta ei kelpaa ei. Mitkään valmisraakaruuat eivät ole kisuillemme maistuneet, mutta kivipiiraa, luomujauhelihaa, sydämiä, kauloja ne syövät kyllä. Raakaruokaanhan voi totuttaa kissaa pikkuhiljaa kätkemällä sitä tutun ruuan sekaan keskelle aivan pienen pienissä erissä, että tutun maun kautta kissa tottuu pikkuriikkiseen määrään vierasta ruokaa ruokapallosen keskellä. Noh, tämä homma jää tulevien kotien tehtäväksi sitten.
Pentutilaan hankimme myös uusia kiipeilypuita – nyt pentujen fysiikka toimii jo niin paljon paremmin, että uskallamme laskea niitä korkeammalle. Yhtä rakennelmaa pitkin kisut pääsevät jo katonrajaan asti, jossa on pieni tasanne ja kori. Se oli edesmenneen Vilja-kissamme lempparinukkumapaikka, siellä sai olla rauhassa. Voih, kamala ikävä Viljaa vielä. Noh onneksi uusi sukupolvi tuo iloa elämään ja onneksi olemme voineet auttaa näitä kuutta koditonta kissaa onnellisen elämän polulle. Suomessa kun hylätään aivan käsittämätön määrä kissoja koko ajan, meillä on todellakin kissakriisi päällä. En olisi tätä uskonut, että tilanne ei ole kahteenkymmeneen vuoteen mennyt kyllä paremmaksi. Siksipä pienikin apua eläinsuojelujärjestöille voi olla iso apu. Kissojen auttamiseen menevät meidän rahamme tänä jouluna joulukorttien ja lahjojen sijaan. Nämä pentuset ja emonsa ovat meille lahjaa kylläkseen.
Perjantaina huomiomme vei Okra-kissamme, sillä se oli taas huonommassa kunnossa ja jouduimme viedä sen äkkiseltään lääkäriin – pahoittelut koirakouluni asiakkaille, joiden tunteja jouduin tästä syystä siirtää. Okran vatsanseutu ja virtsatiet ultrattiin ja nähtiin edelleen hurjasti sakkaa virtsassa, vaikka virtsakiviä tms Okralla ei ole. Kyse on siis edelleen bakteeritulehduksesta, joka ei ole lähtenyt antibiooteilla pois. Otatimme varmuuden vuoksi verikokeetkin ja niistäkään ei löytynyt mitään vikaa. Verikokeet jännittävät okraa, sillä kuten täällä blogissa olen aiemmin kertonutkin, niin Okraa on vahingossa tökätty hermoon verisuonen sijaan aikaisemmin ja sen jälkeen joudutti vielä nukuttaa ja operoida takajalkaa, joten on ollut melkoinen työ saada lääkärinpöydästä, lääkäreistä ja piikistä yhtään mukavia Okralle. Ultrassa Okra makasi aivan paikallaan minun pidellessäni Okraa selällään – tämä kollimussuni on ihan superluottavainen. Kaikki treenitausta näkyy kyllä Okrassa ja sen luottamuksessa hienosti. Verikokeet otimme tassun sijaan kaulalta ja ihana Livetin lääkäri oli valmis työskentelemään lattiatasossa, jotta Okran oli yhtään rennompi olla. Okran alla oli tuttuja tuoksuja kotoa sekä Pet Remedyä myös. Okraa jännitti verikoe ja se hieman yritti peruuttaa, mutta oma rentouteni, rauhallinen puheeni, rapsuttelut ja lääkärin ystävällisen itsevarmat otteet olivat kultaa.
Verikokeen jälkeen Okra suostui heti treenaamaan temppujakin peitteen päällä, jossa verikoe oli juuri otettu. Teimme high five, istu, maahan yms temppuja ja tyhjensimme lääkärinpöydältä raksupurkkia. Että minä niin rakastan tätä superluottavaista ja tempuista itsevarmuutta saavaa kissaa. Temppujen treenaamiselle palkkioiden avulla on tosiaan monta hyvää syytä, muun muassa aktivoinnin tarjoaminen, mutta myös jänskiin tilanteisiin niillä saa itsevarmuutta. Lopuksi Okra meni boksi-vihjesanasta itse boksiinkin ja sai tietenkin palkaksi taas kasan hyviä raksuja.