Maanantaina pikkuiset pääsivät yksi kerrallaan ulos Miiran kanssa, tiistaina Simon kanssa. Maanantaina kaikki selkeästi ihmettelivät valkoista pumpulivaippaa maassa. Lämpötila oli nollassa, joten emme kenenkään kanssa olleet 10 minuuttia pitempään ulkosalla. Mutta Tuisku Pippurinen olisi halunnut olla pitempään, mennä naapuriin ja kävi pienellä takapihallammekin tutustumassa häntä pystyssä rohkeana. Kun vein sen sisälle, se olisi halunnut hilpaista uudestaan oven raosta ulkosalle. Mahtavaa.
Filosofi eli pitkäkarvainen tyttö oli yhtä lailla rohkea ja juosta viiletti pienen lampemme jäällä ja yritti mennä aidanraosta naapurin pihaan. Se pureskeli pientä oksaa ja nautti.
Kollipoikamme eli Routa innostui ulkoilusta leikkimällä eniten eli vedin pitkää heinänkortta karkuun ja Routa vipelsi perässä. Välillä se haki rapsutuksista turvaa ja sitten taas viiletti pihalla häntä pystyssä.
Sisar Hento eli Ritari ja ruskea tyttönen eli Mahti olivat tällä kertaa myös jo rohkeampia, mutta ruskeaa tyttöä valjaat häiritsevät eniten. Heinänkorsileikkiin sekin kyllä lähti mukaan ja tutki pientä terassiamme eniten, kuten Ritarikin. Molemmat kuitenkin käppäivät myös häntä ja kroppa pystyssä, mutta välillä jännittikin.
Pihamme on kuitenkin hyvin rauhallinen päiväaikaan eli autojakaan ei mene ohi, eli tulevissa kodeissaan pennut varmasti jänskäävät ensin ulkoilua vilskeisimmillä alueilla. Mutta pohjia ulkoilulle on jo meillä luotu ja kantokoppa mukana voisi olla tärkeä lisäturva, että aina voi mennä boksiin ja kiivetä huoltajansa takin sisäänkin vaikka, jos yhtään jänskättää liikaa. Turvapaikka on tärkeää olla, varsinkaan jos ei pääse suoraan viipottamaan ulko-ovelle takaisin. Toki on tärkeää valita myös rauhallisemmat ulkoiluajat, niin kuin me olemme nyt tehneet eli mahdollisimman vähän ihmisiä ja ajoneuvoja liikkeellä.
Tiistaina oltiin suojan puolella ja lumi oli sulanut pinnalta. Tänään tutustuttiin ennen kaikkea takapihaan, joka on rauhallisempi ja useampikin häntä oli pystyssä. Ritari innostui tutkimaan ja kiipeilemään aiempaa paljon enemmän, kun kadun puoleinen häiriö oli poissa. Kosteampi sää tosin näkyi myös pieninä kurapisaroina pääosin valkeassa turkissa.
Päivän isoin kummastus oli vettä tiputteleva jääpuikko rännin juurella. Sitä katseltiin ja kosketeltiin. Varastojen alle tai halkopinojen väliin tutkimaan ei tyhmä hihnan jatke seikkailijoita päästänyt, vaan pysytellä piti valvovien silmien edessä. Ulkoilu ei pienille suojasäälläkään ollut pitkä, sillä nollakelikin on kovasti kylmä pienille tassuille.