Nips ja naps! Keskiviikkona 19.12. Viiksikon kanssa huristeltiin Sopulitien eläinlääkäriasemalle – vuorossa oli steriloinnit ja kollin kastrointi. Päivä osoittautui melkoisen kireätempoiseksi, sillä lääkäriin tulikin samana päivänä kaksi hätäsynnytystä keisarinleikkauksilla. Nukutuspiikki ei ole kivuton juttu ja jokainen piskuinen hieman kiljahti ja pomppasi boksiinsa. Pieni sisar hento valkoinen eli Ritari nukahti kättäni vasten hellyttävästi. Tärkeää oli, että jokaiselle toipujalle oli oma boksi ja koska asema oli hektinen, niin puolisoni Simo otti yksi kerrallaan toipujia autoon ja piti autoa lämpimänä. Onneksi pystyimme hyödyntämään myös lääkäriaseman pimennettyä vessaa toipujille.
Pennut virkoavat nopeasti leikkimäänkin leikkausten jälkeen ja osan mielestä eivät tästä syystä tarvitse kipulääkettä kuin vuorokauden ajan. Usealla kipuluennolla käyneenä ja esimerkiksi Helena Telkänrannan kirjoja lukeneena en yhdy tähän mietteeseen, sillä kivulla on monet kasvot. Kolli voi toipua kastroinnista helpommin, mutta tyttökissoilla on kolmessa kerroksessa tikkejä alavatsassaan ja pidän aivan kummallisena ajatusta nykytietämyksen valossa, etteikö kissa tuntisi kipua siinä missä ihminenkin. Annoimmekin kotosalla kissoille vielä kolme päivää Metacamia. Pikkuiset leikkivät, mutta myös nukkuivat kyllä hieman normaalia enemmän toipumispäivinään. Niiden olotila vaikutti kuitenkin perjantaina olevan niin hyvä, että uskalsimme suunnitella muutot uusiin koteihin lauantaille 22.12. – kaksi perhettä saa ihanat, karvaisen pehmoiset joululahjat, uudet perheenjäsenet. Me taas, snif, niin tulemme kaipaamaan näitä joka ikistä, upeaa, rohkeaa pentua. Onneksi jokaiselle on ihana, tuttu koti tiedossa. Vain emolle ei vielä tässä vaiheessa ole kotia.